Tänä aamuna kello on soinut 4.30 ja mie olen takaisin töissä! Kyllä tuntuu hyvältä. Ja samalla kaoottiselta. Illalla piti pakata kaikki valmiiksi aamua varten, katsoin vaatteetkin. Silti ne vaatteet eivät olleetkaan aamulla enää mieluisat (mekko, sääennuste ei luvannut mekkokeliä), joten pimeässä piti mönkiä etsimään uudet. Peruukki "unohtui" kotiin, joten nyt olen villapipo päässä aloittelemassa. Kotona yllätyksen tuottivat silmäripset. Niitä ei ole. Tai on, semmoiset lyhyet tyngät. Ilmeisesti viimeisetkin pitkät ripset ehtivät pudota viimeisten sytostaattien jälkeen, ja nyt sitten kasvaa uusia ripsiä. En vain ole huomannut, kun en ole pariin kuukauteen käyttänyt ripsiväriä. Tukka kasvaa kohisten, ja sekös ärsyttää. Ei muuten, mutta kun tietää, että viiden, kuuden viikon päästä se taas putoaa pois. =(

Mutta nämä työt. Tänne oli kiva tulla, koska kotona alkoi olla jo tosi tylsää. Neuloin mm. viikkoon viidet villasukat. Nyt on kummilapsille lahjoja. Lastenhoitajalle neuloin kynsikkäät. Itselleni ehdin tehdä yhden villasukan ja aloittaa toista. Toinen omista lapsista tilasi uudet sukat. Tavaroita on tullut järjesteltyä ja kaappeja siivottua. Viimeinen sairaslomaviikko oli jo sitten suorastaan kiireinen, koska olo on loistava ja kroppakin kestää perässä mäenlaskussa, lenkkeilyssä, karsinan siivouksessa... No en ole tehnyt tallihommia vielä kuin yhden iltatallin (ruokin hevoset) ja kaksi kertaa siivonnyt YHDEN karsinan, senkin vasta nyt viikonloppuna. Keskiviikkona on tarkoitus palata talliin hommiin, ja tehdä sen verran kuin kroppa kestää ja jaksaa. Seuraava lääkärin kontrolli on lauantaina (!!!) 19.11., sitä ennen verikokeita eikä muuta. Sitten saa taas uuden hoitosuunnitelman ja pääsee miettimään miten sitä loppuvuoden viettää. Nyt näyttää vähän siltä, että joulun saa maata sohvalla sytostaattien jälkihuuruissa. Mutta se olisi tällä tietämyksellä sitten se viimeinen kerta.