Huh! Tässä on ollut kaikenlaista, ettei ole tullut blogia päivitettyä. En oikeastaan ole ollut tietokoneellakaan ja kännykällä blogin kirjoittaminen on ärsyttävää. Siitä radiohiljaisuus.

Sytostaatteja on takana kolme kierrosta, ja olen kestänyt hoidot todella hyvin. Myös lääkärien ja kokeiden perusteella. Kasvain sen sijaan on saanut pitkän nenän. Lällällää!!! Tällä hetkellä olo on niin helpottunut, että tekisi mieleni itkeä. Kävin nimittäin äsken lääkärissä "tuomiolla". Takana (yllättäen) todella huonosti nukuttu yö, eikä mitään tietoa siitä, mitä on edessä. Ja lääkärillä oli aivan mahtavia uutisia. Kasvain on pienentynyt "tennispallon kokoisesta" alle "pingispallon kokoiseen". Kainalossa ei tunnu mitään poikkeavaa. Veriarvot erinomaiset. Syöpäarvot jopa pudonneet. Jos kirurgille olisi sopinut, minut olisi leikattu jo huomenna. Mutta aikataulujen sovittamisen vaatiman ajan takia saan huomenna neljännen kierroksen sytoja, ja leikkaus on kolmen viikon päästä. Jeehaa!

Olo on erinomaisen hyvä ja niin energinen kuin nyt tässä tilanteessa voi olla. Nyt hoidan pari pakollista työsähköpostia, ja sitten suunnistan tallille kuivittamaan pari karsinaa, koska meille tulee uusi asukas ja oma (huomatkaa yksikkö, myin kesän aikana kaksi hevosta pois ja jäljelle jäi vain enää se kaikista rakkain josta en luovu ikinä) ruuna muuttaa kämmpiksensä kanssa sisään kuun lopussa. Suokit ovat nyt olleet vielä yötkin ulkona, ja vain satunnaisesti päivisin sisällä kuivumassa ja nukkumassa. Sitten on taas talli täynnä, vaikkei pitänyt. Piti mennä tämä talvi kevyellä kuormalla, mutta sain apujoukot jotka hoitavat suurimman osan hommista. Ja täyshoitoasiakkaiden kanssa on nyt diili, että viikonloppuisin siivoavat itse karsinat. Helpottaa työtaakkaa ihmeesti.

Miun hevosmaailmassa tuntuu tänä kesänä tapahtuvan paljon. Kirjoitin viimeksi tuttavastani joka menehtyi. Ei liene kovin vaikea laskea yhteen 1+1, eli tämä on se Tuntemattoman kuvauksissa tapahtunut onnettomus joka pääsi julkisuuteenkin. Hautajaiset olisi parin viikon päästä, mutta jäänee miulta väliin kun juuri samalle viikolle tulee oma leikkaus. Toinen tuttu oli hiittaamassa varsaa kilpakärryillä, kun varsa yks kaks ilman mitään ennakkovaroitusta otti ja potkaisi. Potku osui tuttavan polven alle, ja jalka meni irtipoikki. Roikkui nahkojen varassa. Neljä tuntia kirurgit kursivat jalkaa kasaan, ja aika näyttää voiko koskaan kävellä sillä. Varsa meni monttuun. Meidän tallilla saatiin juuri varustehuoneen seinä rakennettua ja tarhat remontoitua, kun paikalle käveli kiinteistönvälittäjä, tila menee myyntiin. Saapa nähdä, kuinka meille käy.

Mutta suoraan sanottuna, en jaksa stressata tallista. Tuossa ollaan ja pysytään niin kauan kuin saadaan, ja jos lähtö tulee, surraan sitä sitten. Tällä hetkellä osaan ajatella vain tätä hetkeä, että minä olen voitolla syövästäni. Tiedän toistavani itseäni, mutta olen niin onnellinen, että itkettää. Ihan kivaa tosin, että välillä itku johtuu ilosta.