Niin. Yritä nyt sitten kirjoittaa tämä sanoiksi. Tämä viikko... Tämä viikko! Sytostaatit. Influenssa. Lapsi sairaana. Minä olen ihan veto pois enkä jaksa mitään. Äsken valtaisailla tahdonvoimalla raahauduin kauppaan hakemaan maitoa ja leipää ja vihoviimeiset jouluhankinnat. Kun tulen kotiin, mikä odottaa? Erittäin syyllisen näköinen lastenhoitaja joka ei tiedä miten asiansa kertoisi. Meidän kuistin katto vuotaa. Ensin tulee hämmästys. Sitten tulee kiukku. Sitten tulee hillitön naurukohtaus jolle ei näy loppua. Vesi valuu silmistä, yskittää, tuntuu että tukehtuu. MEIDÄN KATTO VUOTAA! HYVÄÄ JOULUA! En saa naurua loppumaan. Kohta tuo super-nanny tuossa soittaa jonkun hakemaan ja tuomaan tullessaan hyvät lääkkeet jos en rauhoitu... Mutta mitä tässä enää voi? Päätän ajatella asian niin, että sainpas kivan joululahjan, uuden parvekkeen josta olen haaveillut vuosikaudet. Tosin toimitus on vasta joulun jälkeen, mutta ihan sama! Kylpytynnyri taitaa siirtyä tulevaisuuden hankintoihin, haluan mieluummin ehjän katon.