Minulla menee hyvin. Ja uskallan sekä haluan kertoa sen koko maailmalle! Ihana lääkärini soitti ja kertoi, että olen saanut puhtaat tulokset niistä koepaloista. Niin, tiedän. "Mitä ihmettä, mistä sinä sen jo tiedät?" No kun kysyin... Kerroin, miten yhdessä hoitajan kanssa itkimme hyviä uutisia. Lääkärikin on enemmän kuin iloinen. Siinä samalla ilmoitti siirtävänsä miut keuhkopolin asiakkaaksi, koska haluavat nyt vielä selvittää, mistä se imusolmukkeen kasvu ja tulehduksellisuus johtui. No sehän sopii. Yksi poissuljettava juttu on tuberkuloosi(!!), koska olin 1,5 vuotta sitten tietämättäni tekemisissä tubia sairastavan ihmisen kanssa. Siitä siis aloitetaan. Vaihteeksi on taas luvassa labroja ja kuvauksia. Alan olla aika haka suunnistamaan keskussairaalassa, toissapäivänä neuvoin tuttavalle parhaat parkkipaikat ja reitit röntgeniin. Ei ihme, että luulevat minua jo henkilökunnaksi...

Töissä olen saanut ihan loistavaa palautetta. Hymyilin eilen koko pävän, kun luin arvioinnit. Ja ne ovat nimenomaan minun persoonaani liittyviä kiitoksia. Kiireestä ja stressistä huolimatta olen onnistunut hyvin, ja olen siitä iloinen ja onnellinen! Elämänmyönteisyyteni ja innokkuuteni on tarttunut. Jihuu! Minun "asiakkaani" näkevät, että teen sitä mitä rakastan ja viihdyn työssäni. Lisäksi olen tässä polkaissut pystyyn osakeyhtiön, teettänyt pohjapiirroksia ja kustannuslaskelmia, kirjoittanut liiketoimintasuunnitelmaa, laskenut silmät ristissä laskuja Excelillä, juossut pankeissa, saanut lainalupauksen, opetellut käyttämään Hyrrää ja vääntänyt papereita Elyyn. Oma yritys joka työllistää sekä minut että pari ulkopuolista, on ihan kohta todellisuutta. Ja on tässä koettu sekin ihme, että ulkona ihan oikeasti on paistanut aurinko, eikä ole satanut. Joten: elämä on ihanaa!