Kuvittelin, että se koepalan ottaminen tehdään paikallispuudutuksessa, kuten tähänkin asti. Nope.

Ensin on labrat. Sitten on kirurgin tapaminen. Sitten otetaan röntgen. Ja sitten anestesialääkärin juttusille. Leikkaus tällä tietämyksellä tiistaiaamuna. Nukutuksessa. Ja sen jälkeen vuorokausi sairaalassa. Jep. Pikkujuttu... Pientä paniikinpoikasta ilmassa! Kaipa se hyvin menee, henkiin mie jäin edelliselläkin kerralla.

Korvienväliä koetellaan tällä kierroksella oikein kunnolla. Pää on siis todella kovilla! Ensimmäistä kertaa tämän prosessin aikana romahdin siellä edellisellä lääkärikäynillä, ja itku tuntuu olevan herkässä koko ajan. Jos pysähtyy siis. Enimmäkseen en pysähdy, vaan leivon, siivoan, teen töitä... Yritän suunnitella tulevaisuutta, oman yrityksen laajennusta. Olen kirjoittanut liiketoimintasuunnitelmia ja tehnyt laskelmia, ja yritän keskittyä tulevaisuuteen. Ja koko ajan takaraivossa on se pieni ääni. Entäs jos... Ja se ääni on vain pakko saada hiljaiseksi tekemällä koko ajan jotain, koska muuten tulee uusi romahdus. Nyt ei vaan pysty. Romahtamaan.

Pikkujuttuja...