Okei, olen terve. Poislukien se lymfaödeema, jonka kanssa näköjään pystyy kyllä elämään. Pienillä rajoituksilla... Mutta voi hitto kun olen fyysisesti huonossa kunnossa! Nyt kun on alkanut uusi "normaali" eli hevoset muuttivat jälleen omaan talliin, huomaan olevani fyysisesti rapakunnossa. Miten voikin kunto romahtaa näin nopeasti? No okei, eihän tämä nyt ihan hetkessä tapahtunut ja kunto on kohonnut kesästä ja hoitojen loppumisesta ihan huimasti, mutta kun ei ole siinä kunnossa kuin kaksi vuotta sitten ennen syöpädiagnoosia, niin jopas on vaikeaa. Eipä tästä kai voi olla muuta kuin suunta ylöspäin? Ja näin uskonkin. 

Aamutallista olen tänäänkin hakenut yi 6000 askelta klo 5, enkä edes ehtinyt tehdä kaikkia hommia kun oli kiire junaan ja töihin jotka alkaa klo 8. Onneksi näitä aamuja ei ole kuin yksi viikossa, yleensä riittää että olen perillä vähän myöhemmin. Vaikka tänään oli rankka aamu ja päivästä tulee pitkä, niin silti nautin tästä. Ja nautin suunnattomasti siitä tiedosta, että kunto kohoaa koko ajan. Nyt on tallissa 2 hevosta, kohta 16. Jos ei siinä ala heppatytön kunto kasvaa, niin missäs sitten? =)