Lue ensin lääkärissä 1. =)

Viikonloppu meni vähemmän kivoissa merkeissä. Paljon surua siitä, että homma ei olekaan voiton puolella. Mutta koska oltiin kylässä, pakko oli vain jaksaa ja tsempata, ei voinut hautautua peiton alle itkemään vaikka mieli teki. Maanantaina oli pakko sitten soittaa syöpäpolille ja kysyä, voisinko puhua vielä uudelleen lääkärin kanssa. Saksalaissetälle olisi kuulemma mahdollista päästä vaikka heti. Vastasin, että sen tyypin kanssa en puhu enää IKINÄ mitään! Ja kappas, sainkin ajan ylilääkärille samalle päivälle. Pyysin miehen mukaan, koska varauduin pahimpaan. 

Ja sitten taas mentiin. Ylilääkäri on ihan mahtava tyyppi, hieman erikoinen kyllä. Kävi läpi kaiken alusta loppuun, näytti kaikki testitulokset ja kävi läpi leikkauksen. Nyt tiedän syövästäni, että se on siis se tulehduksellinen, HER2-positiivinen ja luokka 3 eli agressiivinen ja superpaha tämä miun kaveri. Tätä tietoa silloin hoitojen aikana ensin halusin, sitten aloin tietoisesti välttää (enkä vieläkään tiedä ihan tarkkaan TNM-luokitusta tms.). Ja hyvä niin. Olisi saattanut masentaa. Mutta sitten siirryttiin positiivisempiin tuloksiin. Kaikki imusolmukkeet leikattu pois, ja ne olivat kaikki puhtaita. Kasvain saatu kokonaan pois. Eli ylilääkärin sanoin, tämä syöpä on nyt poissa ja se ei enää leviä mihinkään. Jos tulee taas syöpä, se on sitten kokonaan uusi syöpä eikä liity tähän. Tämä on voitettu! Sanat eivät riitä kertomaan sitä helpotuksen tunnetta mikä tuli. Äiti paranee, äiti selviytyy. Äiti elää vielä pitkän elämän jos ei kuole. Mutta ainakaan tähän rintasyöpään se ei kuole. 

Näillä eväillä nyt siis mennään. Herceptin-lääkitys jatkuu kolmen viikon välein vielä monta kuukautta, ja kardiologilla pitää juosta sydäntutkimuksissa. Mutta minä voitin! Varmaan kirjoittelen vielä jatkossakin jotain tänne, mutta en ihan yhtä aktiivisesti kuin kuluneiden 9 kuukauden aikana. Tämä on ollut pitkä matka, eikä aina niin helppoakaan. Mutta sisulla ja erinomaisella lääketieteellä siitä on selvitty, läheisten tuella. Nyt on katse kohti tulevaisuutta ja pää täynnä suunnitelmia siitä miten haluan tämän elämäni elää. Mikä on minulle arvokasta ja tärkeää. Ehkä niistä sitten joskus... Nyt takaisin veroilmoitusten pariin! Ulkona paistaa aurinko, firma on tehnyt tappiota ja saan paljon ALV-palautuksia. Niillä rahoilla aion tehdä jotain kivaa perheen kanssa. Taidan ostaa kylpytynnyrin. Silläkin uhalla, että en tämän käteni kanssa itse voi siellä kovin pitkiä aikoja istuskella. Mutta tästä kädestäkin lisää joskus toiste.