Kiroilen yleensä aika vähän. Ja etenkin V-sanaa inhoan, en käytä sitä itse enkä pidä siitä muidenkaan suusta kuultuna. Mutta voi vittu kun tänään vituttaa kaikki! (Kirjoitinko oikeasti ton? Aionko oikeasti julkaistakin tuon ihan sensuroimatta?)

Eilen tuli keskussairaalasta kirje. Revin sen auki jo matkalla postilaatikolta ovelle, koska odotin uutisia. Koska on mammomeeting (melko tyhmä sana, mutta ei minun keksimäni) tai JOTAIN. Tuli uutisia. "Lähetteen on vastaanottanut yksikkö Yleis- ja gastrokir pkl. Hoidon tarvettanne koskeva lähete on käsitelty yksikössämme. Lähete on palautettu takaisin lähettäneelle lääkärille, johon voite ottaa yhteyttä." Siis mitä VTTUA!?!?!? Okei, rauhoitu. Puhelin kouraan ja soitto lekurille. Varattu, lupasivat soittaa takaisin. No vaikka kirjeessä käskettiin ottaa yhteyttää lääkäriin, soitin silti sinne polille. Kysyin, miksi lähete on palautettu. Kuulemma osa tutkimustuloksista, mm. mammografia, puuttuivat. Seeelvä...

Kohta soitti lähetteen tehnyt lääkäri, jolle kerroin asiasta. Oli kuulemma saanut lähetteen takaisin heti tiistaina, ja toimittanut puuttuvat tiedot välittömästi, koska olen kiireellinen tapaus (onko tämä hyvä vai huono, en ole vielä päättänyt mitä mieltä olen). Lähetti tiedot vielä uudelleen puhelun aikana. Seuraava puhelu jälleen keskussairaalaan, ja tiedustelu ovatko tiedot nyt saatavilla. Puhelimeen vastannut henkilö ei kuulemma nähnyt tietoja koneelta, ei ole valtuuksia. Kysyin aikatauluista. No lääkäreillä on kuulemma kokous aina torstaisin, jossa päätetään kiirellisyydet ja kenet kutsutaan konsultaatioon milloinkin. No koska eilen oli torstai ja minun tietoni puutteelliset, asian käsittely siirtyi ensi viikon torstaille.

Joko nyt arvaatte miksi vatuttaa aika rankasti? En tiedä tällä hetkellä mistään mitään! Miksi olen kiireellinen, milloin jotain tapahtuu, missä mennään, miksi ja milloin? Millainen syöpä minulla on? Pinnaan kiristää rankasti, ja aamutallissa apinan raivolla siivosin karsinoita. Se heppa muuten sai paremman diagnoosin kuin miä. Kipulääkekuuri ja yöksi laitumelta karsinaan seuraavat pari viikkoa, kyllä se siitä.

Minä toimin hyvin niin kauan kun on suunnitelma. Syövän suhteen se suunnitelma oli, että okei, tulee kutsukirje keskussairaalaan konsultaatioon jossa sovitaan leikkauksen ajankohta ja hoidot jne., ja sitten sen mukaan mennään. Turha stressata. Mutta jätin huomiotta sen, että lääkäri ei ole insinööri, ja siellä päässä voidaan vähän sössiä. Ja sitten suunnitelmat meneekin uusiksi ja minä edelleen istun epätietoisena kotona. Ja sehän ei sovellu minulle! Tämä on siis pahinta mitä minulle voi tehdä. Joku muu sotkee minuun liitttyvät asiat, seuraan vain itse vierestä ja toivon, että kaikki selviää mahdollisimman nopesti. Että saan taas tehdä suunnitelman. Tämä epätietoisuus on pahinta.