Nyt on kaksi viikkoa sädehoitoja takana. Näistä ei tule mitään sen suurempia sivuoireita, mutta nyt kun ollaan loppusuoralla, minua väsyttää. Olen ihan voimaton enkä saa mitään aikaiseksi. Kuulemma näin voi käydä, kun hoidot alkaa olla takana ja elämä edessä. Minä haluaisin vain nukkua... Siksi on jäänyt tännekin kirjoittamatta, ei vain ole jaksanut.

Sädehoitoja on nyt takana kaksi viikkoa. So far so good, iho on kestänyt hyvin ja olen ihan terve. Käden lymfaödeema oireilee vähän enemmän, mikä on sekin normaalia sädehoitojen aikaan. PIdän nyt mittatilaushihaani ja hansikasta aamusta iltaan, ja jumppaan säännöllisesti. Pilates on ollut ihan loistavaa ja käsittämättömän rankkaa, vaikka siinä vain vähän venytellään ja hengitellään. Muistan ensimmäisen kerran jälkeen miettineeni, onkohan tämä nyt mistään kotoisin. Kun olen tottunut sykettä nostavaan hikijumppaan, ja pilateksessa ei hengästy eikä sykekään pahemmin nouse. Sopivaa jumppaa siis syöpäpotilaalle, joka ei saa rasittaa itseään fyysisesti. Vaan kyllä tuntuu lihaksistossa, että on pilatestunneilla käyty! Syvät vatsalihakset ovat alkaneet muistutella itsestään, että jossain rasvakerroksen alla nekin ovat olemassa. Muistan myös ajatella ryhtiäni enemmän kuin aikaisemmin. Siinä onkin korjaamista... Lantiokin on taas vinossa, koska paino on enmmän toisella jalalla. Pitänee käydä jäsenkorjaajalla oikaisuttamassa tilanne ja tarkistuttamassa, että polvet ovat paikoillaan. Aika usein ne eivät ole.

No niistä sädehoidoista. Kun unohdetaan, että henkilökunta on lähes joka päivä sen 20-30 minuuttia myöhässä, niin homma ei vie kauaa. Eniten aikaa vie valmistautuminen, kun minut asetellaan tarkasti samaan asentoon tatuointipisteiden avulla. Sitten hengityspalikka rinnan päälle ja hoito alkaa. Monitorista voin itse katsella miten hengitän, koska sädetys annetaan hengityspidätyksessä. Eli kaiuttimista kuuluu "vedä keuhkot täyteen ilmaa. PIdätä". Sitten monitorissa näkyy katkoviivaa kun se ottaa häiriötä laitteesta, ja kun häiriö loppuu, kuuluu kaiuttumista "saa hengittää". Tämä toistuu vielä kolme kertaa, kun laite vaihtaa kohtaa mistä suunnasta sädetetään. Kaikkinensa hoito vie muutaman minuutin. Sitten systeemit irti, vaatteet päälle ja kotiin. Kotona olen laittanut reilusti rasvaista Bepanthenia sädetetylle iholle ja yrittänyt ottaa ilmakylpyjä mahdollisuuksien mukaan (nyt hieman haasteellista ainakin päivisin, kun meillä tehdään kattoremonttia ja remppamiehet hyppivät telineillä sinne tänne, joten näkevät kaikista ikkunoista sisään sekä ylä- että alakerrassa). 

Kun sädehoito alkoi, hoitajat kertoivat kuvioista. Minulle mm. automaattisesti kerrottiin vastaukset usein kysyttyihin kysymyksiin "voinko koskea lapsiin normaalisti" ja "alanko hohtaa pimeässä". Kuulemma voin ja en ala. Vähänkö olisi kätevää, jos alkaisi hohtaa pimeässä? Ei tarvitsisi talvella heijastimia! Tai tallilla otsalamppua, kun tuottaisi itse oman valonsa kuin Petteri Punakuono. Mutta blaah, tämmöistä sivuoiretta ei siis ole luvassa. Ehkä minä kestän tämän. 

Tuo lymfaödeemäkäsi kiukuttaa kaikista eniten. Hiha on hankala ja hankaa jos on koko päivän paikallaan. Käsine tekee kaikesta toiminnasta vaikeaa ja kömpelöä, mutta käsi on kömpelö ilman hihaakin kun turpoaa. Lymfaterapiaa odotellessa... Välillä kiukuttelen kädelle enemmän, välillä vähemmän ja ajattelen, että pieni hinta hengestä. No, ehkäpä ahkeralla jumpalla ja lymfaamisella joskus koittaa se päivä, että selviän ilman hansikasta. Ehkä. On muuten ihan huippua, että talliyrittäjänä saan automaattisesti kaksi hihaa! Normaalisti maksusitoumus kirjoitetaan vain yhdestä hihasta ja toisen hihan joutuu halutessaan maksamaan itse. Mutta miun tapauksessa on perusteltua, että tarvitaan kaksi hihaa (toinen tallille ja toinen siviiliin), niin saan vielä toisenkin hihan maksusitoumuksella! Jee! 

Sain muuten myös unilääkkeet, lievää lyhytvaikutteista melatoniinia koska en nuku. Nukahdan kyllä heti kun menen sänkyyn, mutta en pysy unessa vaan kahden jälkeen alan heräillä. Saatan valvoa montakin tuntia. Olen nyt viikon verran käyttänyt joka ilta lääkettä, enkä huomaa, että se auttaisi. Illalla kyllä väsyttää entistä enemmän, ja pilkin sohvalla, mutta ei se nukahtaminen ole ollut ongelma aiemminkaan. Sammun kuin saunalyhty heti kun menen sänkyyn. Minä vain en pysy unessa. Joten seuraavaksi juttelen lääkärin kanssa, josko saisin sitä pitkävaikutteista melatoniinia, mikä sitten ehkä pitäisi minut unessa koko yön. Toivottavasti en joudu turvautumaan mihinkään vahvempaan, vaan saan korjattua itseni lievemmillä konsteilla. Päiväunia yritän välttää, mutta välillä on vaan pakko luovuttaa ja nukkua parikin tuntia.

Nyt nautin junakyydistä töihin, sillä en halunnut lähteä väsyneenä ajamaan 150 kilometrin matkaa huonossa kelissä. Tämä ratkaisu tosin tarkoittaa, että myöhästyn tunnilla siitä tilaisuudesta johon olen matkalla. Mutta ei voi mitään. Olen päättänyt alkaa olla itsekkäämpi (niinkuin en muka jo olisi, heh). Entisen työnantajan mottoa lainaten "safety first"! Ja lisätään sinne väliin vielä "healthy". 

P.S. Tämä vaunu on lähes tyhjä, missä istun. Minulla ei ole paikkalippua. Ja tietysti olen onnistunut istahtamaan juuri sille ainoalle varatulle paikalle! Meitä matkustajia on yhteensä 5 koko vaunussa. Silti tämän paikan varanneen henkilön oli ihan pakko tulla huomauttamaan, että istun hänen paikallaan. Hei, täällä on lähes 30 tyhjää paikkaa! Kysyin kohteliaasti, haluaako hän välttämättä juuri tälle paikalle istumaan, ja nyrpeästi ilmoitti, että ehkä hän tämän kerran voi istua jossain muualla. Lupasin vaihtaa paikkaa, jos vaunu tulee täyteen. Aika epätodennäköistä näillä lukemilla, ja jään seuraavalla asemalla pois... Meitä on moneen junaan.