Viime viikon tiistaina käväisin seuraavassa operaatiossa, eli siinä koepalan otossa. Olikin paljon suurempi projekti kuin kuvittelin! Ensin oli labrat, röntgen, lääkärien haastattelut... Tiistaiaamuna klo 7 sairaalaan, sairaalavermeet päälle ja leikkaussaliin. Operaatio tehtiin nukutuksessa, jonka jälkeen olikin tuttuun tapaan pönttö sekaisin monta tuntia. Nyt on tuossa solisluiden kohdilla nätti ja yllättävän pitkä, 5-6 cm haava joka onneksi paranee vauhdilla. Päällä katu-uskottavuutta lisäävä valtava valkoinen laastarilappu, joka ei kyllä jää keltään huomaamatta. Mutta näillä mennään. Tuloksia saa odotella vielä viikon verran, toivottavasti. Koska jos ne tulevat jo tällä viikolla, niin siellä on jotain huonoja uutisia. Eli sormet ja varpaat ristissä, ettei kukaan kaipaa minua sairaalasta tällä viikolla!

Sairaalasta nyt ei ole mitään kummempia kerrottavia, se nyt on mitä on.Jälleen kerran miulla oli manuaalinen sänky, eli en itse saanut sitä säädeltyä vaan aina piti olla hoitajaa soittamassa kun en heti saanut nousta pystyyn. Kyllä koetteli hermoa maata paikallaan sängyssä, kun ei ollut edes mitään "viihdykettä"! Laukku kirjoineen yms. tuli vasta reilusti miun jälkeen huoneeseen. Tällä kertaa pääsin sentään naisten kanssa samaan tilaan, joku kierros oli unisex-huone. Ensimmäiselle vessareissulle piti ottaa hoitaja saattajaksi, kun lopulta heltisi lupa nousta sängyn pohjalta. Tarjosivat alusastiaa mutta ilmoitin, että en syö enkä juo ennen kuin saan luvan nousta ja mennä ihan itse omin jaloin vessaan. Köpöttely vessaan sujuikin ihan hyvin, mutta vessassa tuntui, että on vähän hutera olo ja päästä heitti siinä pöntöllä istuessa. Mutta kun nousi seisomaan, oli taas ihan tukeva olo. Outoa...

Myöhemmin kun jo pää oli ihan selvä ja olin kävellyt käytävää päästä päähän useampaankin otteeseen, menin uudelleen samaan vessaan. Ja kappas kun siinä istuessa taas alkoi keinuttaa! Pieni tutkimus, ja vika ei ollutkaan miun päässä vaan pöntössä joka oli irti lattiasta... Se vessa meni sitten käyttökieltoon kun kävin hoitajalle asiasta kertomassa.

Pari päivää meni leikkauksen jälkeen vähän hengästyneenä eikä ole voinut puhua kovin kovalla äänellä, mutta muuten palautuminen ja paraneminen on ollut nopeaa. Nyt olen jo normaalisti töissä, ja jopa kirinyt vähän tekemättömiä töitä jotka jäivät viime viikolla sairaalakeikkojen jalkoihin. Kunhan ne koepalojen tulokset joskus tulevat, kirjoittelen sitten taas lisää. Odottavan aika on pitkä...