Kun kävin jutustelemassa kirurgin kanssa kolmisen viikkoa ennen leikkausta, hän muistaakseni sanoi, että osa tikeistä ei ole itsestään sulavia. Sairalaasta lähtiessäni kysyin hoitajilta, miten on. Kuulemma kaikki tikit ovat itsestään sulavia, eikä niitä tarvitse poistaa. Reilu viikko leikkauksesta pienennetyssä rinnassa kuitenkin näkyi ihan selvät mustat tikit, oikein kauniisti ommellut ja lankojen päät rusetilla. Soitin terveyskeskukseen ja kysäisin, mitä tehdään. Varataan aika tikinpoistoon oli vastaus. Joten 7.10. eli 10 päivää leikkauksen jälkeen marssin sitten poistattamaan tikkejä. 

Kerroin hoitajalle ihmetykseni, että ovat muka sulavia, ja tässä ne kuitenkin näkyvät ja ovat. Hoitajat tutki epikriisiä ja tutki tikkejä. Kutsui paikalle toisenkin hoitajan. Miä hytkyin tutkimuspöydällä naurua pidätellen. Arpoivat ja arpoivat ja tulivat siihen tulokseen, että kyllä ne sulavat itsestään kolmessa viikossa. Asia pihvi. Kotiin tikkien kanssa siis!

Vaan kului kaksi viikkoa, kului kolme. Ja aina vaan mustat tikit ovat nätisti siinä mihin taitava kirurgi ne oli ommellut. Soitto terveyskeskukseen, mitä tehdään? Tarjosivat aikaa kahden viikon päähän. Myönnän hieman riemastuneeni tässä kohtaa, ja totesin puhelimeen vastanneelle naishenkilölle, että sittenhän meillä onkin luvassa kivat bileet! "Jaa kuinka niin?" No kas kun ne tikit on sitten olleet paikallaan viisi viikkoa, ja voi tuntua aika kivalta kun niitä aletaan repiä tissistä irti! Kas kummaa kun aika löytyikin seuraavalle aamulle... 

Ja taas mars mars terveyskeskukseen. Uusi hoitaja, uusi harjoittelija (kukaan ei muistanut kysyä, sopiiko minulle, että harjoittelija a) on paikalla b) poistaa tikit...). Taas tutkitaan. Edelleen on epäselvyyttä siitä, ovatko tikit nyt itsestään sulavia vai eivät. Tällä kertaa hoitaja kuitenkin on sitä mieltä, että iho vaikuttaa ärtyneeltä nimenomaan tikkien kohdalta (daa, siin on se haava!), ja siinä on jopa yksi rupi minkä reunasta vähän tihkuu jotain nestettä. Joten tikit pois! Kaikki muut irtoavat nätisti, paitse sen ruven kohdalta. Askartelevat ja askartelevat. Lopulta irtoaa ensin rupi, sitten tikki, ja sen mukana pätkä itsesulavaa tikkiä joka on ollut jumissa sen SULAMATTOMAN tikin alla! Eli tässä kohtaa lopputulos on se, että tikit eivät ole sulavia koska olisi pitänyt jo sulaa. Ja koska eivät ole sulaneet ja olivat nyt vielä blokanneet yhden sulavankin tikin, oli seurauksena ihon ärsyyntyminen ja rupi joka vuoti. Kun lähti rupi ja tikit, tilalle tuli kuoppa, jota nyt sitten hoidetaan.

Ilmeisesti ei kuitenkaan kauaa, koska haava on tänä aamuna tosi siisti, kuoppaa ei oikeastaan enää ole eikä siitä vuoda mitään. Putsaus ja laastari päälle ohjeiden mukaan. Koska ne tikit tosiaan sitten eivät olleet sulavia, niin iho on ollut ärsyyntynyt. Jo yhdessä vuorokaudessa on syntynyt ihan selvä ero! Arpi alkaa hävitä silmissä ja punoitus on laskenut pois. Kaksi muuta arpea ovat koko ajan olleet tosi siistit ja vaaleat, vain tämä enttententtenarpi on punoittanut ja ollut ärtynyt. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

P.S. Kädet nousevat jo niin hyvin, että ensimmäistä kertaa suihkussakin pystyin peseytymään "normaalisti". Samalla koin shokin, kun kainaloihin oli ilmestynyt viidakko! WTF?!?!? Höylälle ei ole ollut töitä sitten heinäkuun! No, sytostaateista on jo aika pitkä aika, ja hiuksetkin kasvavat kovaa vauhtia takaisin (pudotakseen taas seuraavien sytojen jälkeen). Olen minä tämän huomannut, mutta en vain muistanut, että jos hiukset kasvavat, kasvavat myös muut karvat...