Hoitojen alkuun on pari tuntia. Miten olen valmistautunut? Jo viime viikolla siivosin kotia. Tänään olen kantanut polttopuita, lämmittänyt, pyykännyt ja pyöräyttänyt tiskikoneen. Siinä välissä kävin tallilla hoitamassa hevoset, ja aloitin niille siedätyshoidon sotaan. Ne kun menevät ensi viikolla avustajiksi Tuntemattoman sotilaan kuvauksiin. Isuin siis aamulla hevostarhassa ja luukutin kännykästä sotaharjoituksia joissa ammutaan konekivääreillä, räjäytetään kranaatteja ja liikutaan panssarivaunuilla. Hyökkäys ei tehnyt hevosiin kovin suurta vaikutusta, pitää seuraavalla kierroksella ottaa mukaan vahvistin jotta saan kovemmat äänet...

Lääketieteellinen valmistautuminen alkoi jo eilen. Hain apteekista kasan lääkkeitä, ja viime yönä kellon kanssa nousin ottamaan ensimmäiset kortisonipillerit. Aamulla vapisutti ihan hirveästi, kortisoni voi kuulemma laukaista hepulin. Joku potilas oli käynyt hiihtämässä 30 km, kun oli vaan pakko. Minua vapisutti ja väsytti. Ja tajusin juuri, että aamupala on jäänyt välistä kun jumiudun täihän koneelle. Tunnin päästä otan seuraavat kortisonit, ja sitten sairaalaan! Varusteina legginssit, kiva kesämekko, puhdas tukka, ei hajuvettä, hyvä kirja ja reipas mieli. Säästän suruni siihen hetkeen, kun tukka lähtee. Vaikka varaudun siihen kaiken aikaa, tiedän, että sitten tulee itku. Olen henkisesti varautunut myös makaamaan raatona sängyssä seuraavat neljä päivää, kaverina oksennusvati. Kerron sitten, kuin kävi.