Tästä piti tulla ihan normipäivä. Aurinko paistoi ja ihmiset, minä myös, reissasi töihin. 8.30 soi puhelin, ja jostain syystä vastasin kesken töiden. Puhelimen toisessa päässä oli minut joku aika takaperin tutkinut työterveyshuollon lääkäri joka sanoi: "Minulla on nyt vähän huonoja uutisia. Näistä sinun näytteistä on löytynyt syöpäsoluja, rintasyöpää."

Ensin pokka piti, mutta sitten tuli itku. Ei helvetti! Mammografia viikkoa aikaisemmin oli puhdas, mutta kainalossa oli pari outoa imusolmuketta joista lääkäri halusi ottaa näytteet. Tosin kyseli ensin mitä mieltä minä olen, biopsia kun ei kuulu työterveyden kautta korvattaviin toimenpiteisiin. Totesin, että kaikki testit tehdään ja kokeet otetaan, maksan ne itse. Luojan kiitos vaadin tätä, koska muuten eläisin syöpäni kanssa siitä mitään tietämättömänä. 250€ on pieni hinta jos sillä pelastin itse oman henkeni.

Lääkäri laittoi minut loppuviikoksi sairaslomalle "sopeutumaan ajatukseen". Ensin olin sitä mieltä, että ihan turhaa hössötystä, mutta ehkä se oli kuitenkin hyvä. Mies ilmoitti tulevansa heti töistä kotiin, ja myös minä jätin työpäivän kesken. Tosin ensin piti soittaa pomolle ja kertoa asia, sitten vielä lopetella keskeneräiset hommat ja suunnata sen jälkeen kotiin. Pitäisikö perua hevosen iltapäivällä oleva klinikka-aika? Mutta jos sen peruu, ei tiedä milloin pääsee seuraavan kerran. Ja jos sillä onkin jotain akuuttia... Okei, elämä siis jatkuu ja klinikalle pitää lähteä. Onneksi mies lähti mukaan.

Matkan aikana ehdimme puhua keskenämme ja ilmoittaa niille joille halusimme heti asiasta kertoa. Miehen vanhemmat, pari läheistä ystävää, molempien veljet ja tietysti minun omat vanhempani. Teki muuten tiukkaa ottaa puhelin kouraan ja soittaa äidille ja isälle ja kertoa huonot uutiset. Oli ihan hirveää sanoa vanhemmille ja veljelle ääneen "minulla on syöpä". Jos vain olisin jotenkin voinut välttää tämän asian kertomisen, olisin sen tehnyt! Paljon helpompaa oli heti aamusta soittaa ystävälle ja perua tonttikatselmus ja kertoa mistä syystä. Minun oli tarkoitus laajentaa yritystäni ja aloittaa tallin rakennusprojekti, suunnitelmia hiottiin vielä maanantai-iltana viimeiseen kuosiin, tiistaiaamuna piti vain käydä sijoittelemassa rakennukset tontille lupahakemuksia varten.

Kotimatkalla klinikalta aurinko paistoi edelleen ja ilma oli kesäinen. Illalla kävimme lasten kanssa saunomassa ja uimassa. Ihan kuin olisi ollut normipäivä. Tosin en ole koskaan ennen ollut mieheni kanssa klinikkareissulla, ja mieskin veti elämänsä ensimmäistä kertaa hevostraileria ja heppa kyydissä. Eli olihan tässä jotain poikkeuksellistakin.